sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syksyn vihreää


Vihreää sukkaa pukkaa. Tuohon Sukkasadon heinälatoon yksi seipäällinen on valmis. Lankana seiskaveikka ja puikot bambu nro 3. Sukat on Iidalle edelleen koko 38. On se kumma kun lapsenlapset kasvaa ohi mummon niin pituudessa kuin jalan koossakin. Sukkien alla on ystävän lahjatyynyliina. Vähän säälitti ottaa käyttöön, kun kuva ja teksti on hyvä, mutta käyttöönhän nämä on tarkoitettu. Pää on mukava laskea lepoon tuohon tyynyn päälle, tulee mukavia unia.
Olin viime torstain ja perjantain kysissä hoidossa. Kaikki on ihan hyvin. Kylkiluissa vaan hiusmurtumia ja ovat vähän kipeitä. Lääkäri kokeili ja samalla rusahti joku alempi kylkiluu. Vaan niille ei voi mitään tehdä, kuin odotella että siitä aikanaan vähän paranee. Kuukauden kuluttua taas katsotaan mikä on mummon kunto ja hoidon tarve.
Ihmettelen edelleen kuinka paljon tätä syöpää on, kun yhtään tuttua potilastoveria ei sattunut olemaan osastolla samaan aikaan. Kaikki uudet oli miehiä ja heitä oli todella monta. Voi kun löytyisi se ihmelääke joka parantaisi kaikki syövät kerralla. No sitä odotellessa puikot esille ja neulomaan :)

8 kommenttia:

  1. Kyllä me mummot tahdotaan toiseksi jäädä koon suhteen :) Suloinen tyynyliina ja hyviin uniin tarkoitettu. Sukkien neulominen tekee hyvää mielialalle. Kauniita syyspäiviä sinulle ja jaksamista kaikista vastuksista huolimatta.

    VastaaPoista
  2. Ihana tyynyliina. Toki sitä on käytettävä. Syksyn vihreät - hieno nimi ja hienot sukat.

    VastaaPoista
  3. Kiva tyynyliina.Komeat sukat olet kutonut.Jaksamista sinulle

    VastaaPoista
  4. Kyllä sitä pitää ottaa käyttöön kaikki saadut lahjat. Mullakin on kaapissa vieläkin astioita, joita en ole koskaan käyttänyt, esim mummavainaani, varmaan 50v ohuen ohuet juomalasit, aivan ihanat. Mietin kerran, että minä en käyttänyt niitä koskaan, enkä usko, että mummanikaan, mihin se maatalossa niin ohuita kauniita lasia...tyttäreni eivät tiedä lasien historiasta mitään, pitääkin laittaa joku lappunen lasien sisälle, että voivat sitten itsekin jättää ne käyttämättä, heh. Joka tammikuu vannon, että alan tekemään itselleni ja muillekin sukkia ja aina tässä vaiheessa, ennen käsityömessuja, totean, että ei ehdi nyt...ensin messut ja joulupuotini ja sitten sukkakokeilut. Voi,e ttä miten tyhmästi elän tätä eloa. Olet oikeassa, syöpää on varmasti tosi paljon ja yhä aikaisemmassa vaiheessa todetaan, mutta se on kyllä kumma, ettei siihen löydy lääkettä! Kun vielä ajattelee sitäkin, miten kipeänä olit ruusustakin, niin miksi kipujakin pitää olla niin kovia? Kummallista tää elomme on. Mutta me tikutaan ja neulotaan ymv!!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa taas "nähdä" sinut. Mä en muistanut ollenkaan että oot vaihtanut blogiosoitetta. Mun pitänee päivittää omaani sun osoitteesi. Kivat sukat nuo alimmat kans. Tyynyssä kivat kisulit.
    On toi syöpä kyllä niin mahdottomasti lisääntynyt. Vai olenko siinä iässä että naapureita, kavereita, sukulaisia, aina vaan tulee uusia julki, tosi harmillista. Sanon samaa kuin sinäkin, kunpa keksittäis siihen lääke !!!! Miksei sitä jo oo keksitty, vaikka lääketiede on mennyt niin paljon eteenpäin :( ??
    Hyviä vointia sinulle ja kiva kun jaksat kutoa aina vain lisää.

    VastaaPoista
  6. Tosi pitkästä aikaa tulin tänne sun blogiin. Huh huh, kylläpä sua on taas koeteltu. Sitkeä sissi tunnut olevan kun kaiken kestät.
    Ja olet jaksanut kauniita käsitöitäkin tehdä.
    Oikein hyvää syksyä Sinulle.

    VastaaPoista
  7. Sukkia ei ole koskaan liikaa.
    Mekin käväistiin taas viikko Siilinjärvellä lapsenlapasia hoitelemassa.
    Toivotaan, että kuntosi on kohentunut ja ruusu taakse jäänyttä.
    Kauniita syyspäiviä sinulle.

    VastaaPoista
  8. Sinnuuhan minätietysti käyn aina kurkkoomassa, jos ylleesä kurkin toisten blogija;)

    VastaaPoista